1. Lukemisen alkupuolella

Kirjallisuusblogini Kuningas Oidipuksesta. Part I

Kun sain käsiini kirjan, josta olin kuullut puhuttavan historiantunnilla yhtenä ensimmäisistä koskaan tehdyistä näytelmistä, olin hyvin kiinnostunut päästä lukemista aloittamaan. Ennakkoluuloja minulla ei etukäteen ollut, tai en ainakaan niin ollut ajatellut, mutta kirja oli silti aivan jotain muuta kuin olisin osannut odottaa.

Käännös, jonka sain kirjastosta käsiini oli hyvin vanha, miltei 100 vuotias. Ottaen huomioon, että kirja on kirjoitettu jossain vuosisatana eKr. oletin tekstin olevan jotain aivan toisesta maailmasta. 10 sivua luettuani en voi sanoa, erottaisinko tätä näytelmää runokokoelmasta muun perusteella, kuin että aika-ajoin kerrotaan, kun kohtaus vaihtuu. Noiden 10 sivun aikana koin myös muutaman väliin laitetun laulun, jotka nekin ovat hyvin vanhaa kieltä sisältäviä, ja muistuttavat kielelliseltä asultaan muuta tekstiä aivan valtavasti.

Tähän mennessä on tarina lähtenyt liikkeelle vain sisarusten keskustelusta, että miten saisivat haudattua isänsä Oidipuksen ruumiin nykyisen hallitsijan sitä näkemättä. Selvisi myös kuinka heidän isänsä oli saanut kokea häpeän ollessaan naimisissa äitinsä kanssa, ja että heidän yhtä aikaa äitinsä ja mummunsa oli vienyt häpeän vuoksi oman henkensä. Voitaisiin siis sanoa, että tarina ei tarkalleen ottaen kovin hilpeästi lähde avautumaan.

Uskon, että tarina jatkuu takaumana, jossa kerrotaan tarkemmin kyseisen kuninkaan toiminnasta ja siitä miten tähän surulliseen ja synkkään hetkeen on tultu. Tällä erää en muuta kirjasta osaa tarinana suhteen kertoa, ja sen eteneminen näiden perustein on hyvinkin pitkälle pimeässä harhailua. Henkilöhahmoista en ole vielä oppinut muuta kuin ensimmäisen kohtauksen osanottajat, ja senkin vain koska heidän nimensä on ennen lukua kerrottu. Alkukeskustelussa on siis Antigone, joka oletettavasti on päähenkilö, hänen siskonsa Ismene, Antigonen pelkona oleva Kreon, Theban kuningas, Eurydike, Antogonen puoliso, Haimon, Antigonen poika, Teiresias, sokea tietäjä, vartija, sanansaattaja ja kuoro, jonka muodostavat Theban ylimykset. Lukemani tekstin aikana ei ole kuitenkaan esiintynyt kuin vartija, Antigone, Ismene, Kreon ja Kuoro, joista osa vain nimenä. Tästä johtuen ovatkin luonteenpiirteet ja ulkonäkö erittäin tulkinnanvaraisia, ainakin ensimmäisen 10 sivun jälkeen.